Siitä tietää että kevät on tullut, ku poneilta rupee talvikarva tippumaan! Liisa thö karvapallo on ruvennu kaljuuntumaan talvikarvasta, otan piruuttani teille ens kerralla muutaman kuvan höntistä niin näätte!
Tänään rentoiltiin ponin kanssa ilman satulaa kentällä. Mentiin joku vajaa tunti, kenttä oli aika jäässä joten ei laukattu ollenkaan. Mentiin kuitenkin pieniä pätkiä ravia hyvissä kohdissa ja poni oli ihan innoissaan, anto kuitenkin hyvin kiinni vaikka houkutus mennä kovempaa olikin suuri. ;) Käynnissä työskenneltiin ihan urakalla ja saan olla niin superylpeä Liisasta! Poni oli ihan mielettömän yhteistyöhalunen, sisäpohje meni läpi heti ensimmäisellä yrittämällä ja muutenkin avut meni heti läpi eikä poni edes kysellyt mitään vaan toimi aivan mahtavasti! Nää on ilmeisesti niitä onnistumisen fiiliksiä, ehkä me tästä vielä kehitytään pikku hiljaa? Tehtiin kaikennäköisiä kiemuroita kolmikaarisia yms. ja asettelin ponia paljon JA tehtiin väistöjä! Siis ihan oikeita, onnistuneita väistöjä! :D Nyt niitäki vaan treenaamaan niin lähtee sujumaan! Ratsastuksen jälkeen pusuteltiin ja harjasin ponia ainakin puol tuntia kun tota karvaa tosiaan lähtee ihan reilusti - olisitte nähneet mun housut!
Mua vähän ärsyttää kun ei oo niin paljoa aikaa näille ponijutuille.. Tietenkin se olis niin mulle kun Liisallekkin parempi jos pääsisin käymään useemmin kun kerran viikossa, mut tällähetkellä ensinnäkin koulujutut vie niin helkutisti aikaa, lisäks kaverit & muutenkaan motivaatio tähän heppahöpinään ei tällä hetkellä oo ihan täys kymppi.. Mut kaikille tulee näitä vaiheita eiks niin? En mä ikinä ikinä ikinä vois kuvitellakaan elämää ilman ponijuttuja, eteenkään ilman Liisaa. ♥
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
torstai 8. maaliskuuta 2012
Horsemanship
Yli-innokkaana kirjoittajana päätin vielä rustata jonkinlaisen tekstin tälle päivälle. Natural horsemanship on aihe joka jakaa mielipiteitä ja josta on paljon keskustelua.
Omasta mielestäni luonnolliset hevosmiestaidot on aivan mahtava juttu, ja heti kun Liisan kanssa meillä on luottamus kunnossa, aijon (tietenkin vain jos Sonjalle käy!) treenata ponin kanssa paljon näitä juttuja. Musta on kerrassaan upea katsoa esimerkiksi tätä blogia, tytön ja Viola-ponin varusteeton meno on niin kaunista katsottavaa ja kuvittelenkin aina että tuohon me Liisankin kanssa pyritään vielä joku päivä! ;)
Olen kuullut valitettavan usein puhuttavan, että esimerkiksi kilparatsastaja ei alennu tuollaseen hölynpölyyn ja että luonnolliset hevosmiestaidot ovat sataprosenttisesti puskaratsastajien heiniä. Fine, jokaisella on omat mielipiteet mutta en mä nyt menis luokittelemaan mitään pelkästään puskaratsastajien jutuiksi tai pelkästään kilparatsastajien jutuksi. Ihan hyvin osaan mun ja Liisankin kohdalle ajatella että kisattaisiin - ehkä joskus jopa siellä aluetasolla 80cm ratoja - mutta mikäs ihme meitä estäisi kotona harjoittelemasta luonnollisia hevosmiestaitoja treenauksen ohella ? Pikemminkin ajattelen, että luonnollisten hevosmiestaitojen harjoittelu edistäisi luottamusta myös kisatilanteissa.
Innolla jo haaveilen niistä päivistä kun Liisankin kanssa voidaan tollalailla ilman varusteita laukkailla maastossa - vaikka siihen saattaakin vierähtää vielä muutama herran hetkonen.. ;)
Omasta mielestäni luonnolliset hevosmiestaidot on aivan mahtava juttu, ja heti kun Liisan kanssa meillä on luottamus kunnossa, aijon (tietenkin vain jos Sonjalle käy!) treenata ponin kanssa paljon näitä juttuja. Musta on kerrassaan upea katsoa esimerkiksi tätä blogia, tytön ja Viola-ponin varusteeton meno on niin kaunista katsottavaa ja kuvittelenkin aina että tuohon me Liisankin kanssa pyritään vielä joku päivä! ;)
Olen kuullut valitettavan usein puhuttavan, että esimerkiksi kilparatsastaja ei alennu tuollaseen hölynpölyyn ja että luonnolliset hevosmiestaidot ovat sataprosenttisesti puskaratsastajien heiniä. Fine, jokaisella on omat mielipiteet mutta en mä nyt menis luokittelemaan mitään pelkästään puskaratsastajien jutuiksi tai pelkästään kilparatsastajien jutuksi. Ihan hyvin osaan mun ja Liisankin kohdalle ajatella että kisattaisiin - ehkä joskus jopa siellä aluetasolla 80cm ratoja - mutta mikäs ihme meitä estäisi kotona harjoittelemasta luonnollisia hevosmiestaitoja treenauksen ohella ? Pikemminkin ajattelen, että luonnollisten hevosmiestaitojen harjoittelu edistäisi luottamusta myös kisatilanteissa.
Innolla jo haaveilen niistä päivistä kun Liisankin kanssa voidaan tollalailla ilman varusteita laukkailla maastossa - vaikka siihen saattaakin vierähtää vielä muutama herran hetkonen.. ;)
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
"Emmä osaa!!"
Päätin nyt nopeesti ennen kouluun lähtöä näpytellä vähän tekstiä. Kiirettä on vaan pitänyt niin blogi on vähän jäänyt, ei siis Sonja (ja kaikki muutkin lukijat!!) huolta, hengissä ollaan ! :D
Eipä tässä oo mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Viime viikon keskiviikkona Tuulia tuli taas valmentamaan ja koska Ansku oli eilen kipeä eikä voinut tuntia pitää, Tuulia tuli taas laittamaan mut takasin ruotuu ratsastuksen suhteen.
Alkukäynnit, rentoa ravailua pari kierrosta kumpaankin suuntaan ja sitten sitä työskentelyä. En varmaan ikinä oo kerennyt tunnin aikana sanoa noin monta kertaa "Emmä osaa!", "Ei tää vaa toimi!", "Mä en jaksa enää!!" ........ :D Oli taas pientä taistelua toi ratsastus ja ittelläni ehkä pientä asenneongelmaa, myönnettäköön.. Tuulia osuvasti sanokin että "Sun kanssa aina ensimmäiset 10 minuutti on tota en-mä-osaa -rääkymistä, sen jälkeen sä alat ratsastaa ja vaatia siltä ponilta & sitten näytää hyvältä."
Ja tosiaan, sitten kun ite ryhdityin niin ponikin alko olemaan superpaljon parempi! Se sisäpohjekkin (mistä muuten ihan joka kerta taistellaan) meni hienosti läpi! Otettiin myös laukkaa vähän suoralla uralla, pari nostoa kumpaankin suuntaan ja hyvin meni. Kaikenkaikkiaan siis pienistä asenne-vastoinkäymisistä huolimatta meni ihan hyvin. :)
Tuulia muuten on ottanut joka kerta videota kun on ollut mukana, joten heti kun häneltä materiaalit saan omalle koneelleni niin voisin tehä jotain pientä kooste-videota että näätte miltä se meno oikeasti näyttää. :)
Eipä tässä oo mitään ihmeellistä tapahtunutkaan. Viime viikon keskiviikkona Tuulia tuli taas valmentamaan ja koska Ansku oli eilen kipeä eikä voinut tuntia pitää, Tuulia tuli taas laittamaan mut takasin ruotuu ratsastuksen suhteen.
Alkukäynnit, rentoa ravailua pari kierrosta kumpaankin suuntaan ja sitten sitä työskentelyä. En varmaan ikinä oo kerennyt tunnin aikana sanoa noin monta kertaa "Emmä osaa!", "Ei tää vaa toimi!", "Mä en jaksa enää!!" ........ :D Oli taas pientä taistelua toi ratsastus ja ittelläni ehkä pientä asenneongelmaa, myönnettäköön.. Tuulia osuvasti sanokin että "Sun kanssa aina ensimmäiset 10 minuutti on tota en-mä-osaa -rääkymistä, sen jälkeen sä alat ratsastaa ja vaatia siltä ponilta & sitten näytää hyvältä."
Ja tosiaan, sitten kun ite ryhdityin niin ponikin alko olemaan superpaljon parempi! Se sisäpohjekkin (mistä muuten ihan joka kerta taistellaan) meni hienosti läpi! Otettiin myös laukkaa vähän suoralla uralla, pari nostoa kumpaankin suuntaan ja hyvin meni. Kaikenkaikkiaan siis pienistä asenne-vastoinkäymisistä huolimatta meni ihan hyvin. :)
Tuulia muuten on ottanut joka kerta videota kun on ollut mukana, joten heti kun häneltä materiaalit saan omalle koneelleni niin voisin tehä jotain pientä kooste-videota että näätte miltä se meno oikeasti näyttää. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)